ketkale
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ketkale (48)
- epäluotettava henkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈket̪kɑleˣ/
- tavutus: ket‧ka‧le
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ketkale | ketkaleet |
| genetiivi | ketkaleen | ketkaleiden ketkaleitten |
| partitiivi | ketkaletta | ketkaleita |
| akkusatiivi | ketkale; ketkaleen |
ketkaleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ketkaleessa | ketkaleissa |
| elatiivi | ketkaleesta | ketkaleista |
| illatiivi | ketkaleeseen | ketkaleisiin ketkaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ketkaleella | ketkaleilla |
| ablatiivi | ketkaleelta | ketkaleilta |
| allatiivi | ketkaleelle | ketkaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ketkaleena | ketkaleina |
| translatiivi | ketkaleeksi | ketkaleiksi |
| abessiivi | ketkaleetta | ketkaleitta |
| instruktiivi | – | ketkalein |
| komitatiivi | – | ketkaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ketkalee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ketkalet- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ketkale Kielitoimiston sanakirjassa