Heazlewoodiitti
Heazlewoodiitti | |
---|---|
Vihreä päällysosa on zaratiittia, pronssinruskehtava heazlewoodiittia |
|
Luokka | sulfidimineraalit |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | Ni3S2 |
Molekyylipaino | 240,20 g/mol |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Väri | vaaleanpronssinrusehtava |
Asu | rakeinen tai massiivinen |
Kidejärjestelmä | trigoninen |
Kovuus Mohsin asteikolla | 4 |
Tiheys | 5,82 g/cm3 |
Optiset ominaisuudet | |
Optiset ominaisuudet | anisotrooppinen |
Kiilto | metallikiilto |
Viiru | vaaleanpronssinrusehtava |
Läpinäkyvyys | läpinäkymätön |
Lähteet | |
Aiheesta muualla | |
Heazlewoodiitti (Ni3S2) on harvinainen nikkelisulfidimineraali. Sen nikkelipitoisuus on korkea suhteessa rikkiin: mineraali sisältää noin 73 % nikkeliä ja 26 % rikkiä.[1] Heazlewoodiitti on nimetty löytöpaikkansa mukaan; mineraali löydettiin vuonna 1896 Heazlewoodin alueelta Australian Tasmaniasta. Mineraalin tyyppipaikka on Heazlewoodissa sijaitseva Lord Brasseyn kaivos.[2]
Heazlewoodiitti on väriltään pronssinrusehtava, ja sillä on metallinen kiilto. Sen kidejärjestelmä on trigoninen, ja se esiintyy yleensä rakeisena pirotteena tai massamaisena. Mineraalin kovuus Mohsin asteikolla on 4, mikä vastaa fluoriitin kovuutta.[2] Heazlewoodiitin isäntäkivi on serpentiniitti, ja sitä muodostuu todennäköisesti hydrotermisissä prosesseissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Heazlewoodite Mineral Data Webmineral. Viitattu 23.4.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Heazlewoodite Mindat.org. Viitattu 23.4.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euromin (englanniksi) (ranskaksi)