Ada's Reviews > Katoamisten kirja

Jos multa kysytään lempikirjaa, se on aina tämä.

Raumalla on uskomaton tapa kirjoittaa. Katoamisten kirja saa pidättämään itkua, voimaan huonosti, ja miettimään miten hyvin omassa elämässä meneekään - ja miten pienestä kaikki on lopulta kiinni.

Väkivallan kuvaukset ovat omaa luokkaansa, ja palauttavat tehokkaasti mieleen sen oman ala-asteen pihan, jumppasalin pukkarit ja kuluneet pulpetit. Samalla miettii, miten ja miksi osa meistä selvisi ja osa ei. Miten lapsuuden taistelu selviytymisestä jatkuu opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa.

Katoamisten kirja on eskapismia huonoimmillaan. Kuvaukset Turun jokirannasta, vanhainkodista, teatterista ja kerrostaloasunnoista imevät sisäänsä, kunnes lopulta kaikki tuttu ja turvallinen puretaan ympäriltä ja jäämme päähenkilön kanssa heitteille maailmaan, johon on yllättävän helppo kadota.