Laurence Bergreenin "Louis Armstrong" (Art House, 2001) on ihan mainio elämäkerta maailman tunnetuimpiin ja tärkeimpiin jazzmuusikoihin kuuluvasta LouLaurence Bergreenin "Louis Armstrong" (Art House, 2001) on ihan mainio elämäkerta maailman tunnetuimpiin ja tärkeimpiin jazzmuusikoihin kuuluvasta Louis Armstrongista (1901-1971). Hänet tunnetaan "What a Wonderful Worldin" ja "Hello Dollyn" kaltaisista suosikki-iskelmistä, mutta varsinaista populaarimusiikin historiaa hän kirjoitteli kornetillaan 1920-luvun loppupuolella Hot Five- ja Hot Seven -yhtyeittensä kanssa. Levytykset ovat edelleenkin mainiota kuunneltavaa - jos et usko, niin etsi YouTubesta vaikka "Potato Head Blues" vuodelta 1927. Harva muusikko on esittänyt yhtä merkittävää roolia populaarimusiikin historiassa!
Syvällisiin jazz-analyyseihin ei kirjoittaja ryhdy, mutta kylläpä kirjassa riittää lukemista ilman niitäkin. Louis oli nimittäin kaveri, jolle sattui ja tapahtui. Naisia riitti neljään avioliittoon ja lukuisiin sivusuhteisiin, henkikulta oli vaarassa rasistisissa etelävaltioissa, marisätkä paloi niin levystudiossa kuin sen ulkopuolella, järjestäytynyt rikollisuus vaikutti kulisseissa... Myöhemmällä iällään hän otti myös tiukasti kantaa rotuerottelua kohtaan, vaikka monelle uudemman polven muusikolle hän oli ns. Setä Tuomo.
Louis Armstrongin lapsuudesta ja nuoruudesta 1900-luvun alkupuolen New Orleansissa - eräässä suosikkikaupungissani - oli mukava lukea, ja samaten pidin kirjan sivupoluista, joilla harhauduttiin kertomaan muiden varhaisten jazz-legendojen kuten Buddy Boldenin tai Bunk Johnsonin elämänvaiheista.
Louis Armstrong (1901-1971) on epäilemättä eräs maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmista jazzmuusikoista. Lyhyehkössä ja nopealukuisessa "Elämäni NLouis Armstrong (1901-1971) on epäilemättä eräs maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmista jazzmuusikoista. Lyhyehkössä ja nopealukuisessa "Elämäni New Orleansissa" (Otava, 1961) -teoksessa hän muistelee värikästä nuoruuttaan ja uransa varhaisvaiheita kotikaupungissaan, jonka hän jätti lopulta 1920-luvun alussa liittyäkseen Chicagossa maineikkaan Joe "King" Oliverin johtamaan jazzyhtyeeseen.
Armstrong kertoilee vaiheistaan viihdyttävään ja jutustelevaan tapaan. Nuoruus oli köyhä ja Louis sai nuoresta pitäen tehdä monenlaisia töitä tuodakseen rahaa perheensä pöytään, etenkin kun isä oi jättänyt perheensä jo varhaisessa vaiheessa. Louisin elämä ei ollut aina niillä kuuluisilla ruusuilla tanssimista, mutta toisaalta synkimmälläkin pilvellä saattoi olla kultareunus: esimerkiksi lastenkodissa vietetyllä ajalla oli merkittävä vaikutus musiikilliseen heräämiseen.
Nuoruusvuosien tarinoissa vilahtelevat jazzin varhaisten suurnimien lisäksi pikkugangsterit, prostituoidut, parittajat, poliisit, uhkapelurit, mustasukkaiset aviomiehet ja monet muut värikkäät hahmot. Rakkaus hyvään musiikkiin ja ruokaan tulee tutuksi.
Viihdyttävää luettavaa kaikille musiikkielämäkertojen ystäville!...more
Carlos Sampayon ja José Muñozin "Billie Holiday" (WSOY, 1992) on sarjakuva-albumi kuuluisan jazzlaulajan traagisesta elämästä, jota sävyttivät niin päCarlos Sampayon ja José Muñozin "Billie Holiday" (WSOY, 1992) on sarjakuva-albumi kuuluisan jazzlaulajan traagisesta elämästä, jota sävyttivät niin päihderiippuvuus, hyväksikäyttö kuin rasismi. Kiinnostavasta aihe, mutta kaikesta huolimatta tummanpuhuvan albumin kohdehenkilö tuntui jäävän vähän kaukaiseksi. Elämäkerrallinen sarjakuva ei ole helppo tyylilaji....more
Nat Shapiron "Jazzin vaiheita" (Tammi, 1958) on suullinen historiateos, jossa käydään läpi amerikkalaisen taidemuodon vaiheita 1800-luvun loppupuolen Nat Shapiron "Jazzin vaiheita" (Tammi, 1958) on suullinen historiateos, jossa käydään läpi amerikkalaisen taidemuodon vaiheita 1800-luvun loppupuolen New Orleansista kirjan julkaisuajankohtaan 1950-luvulle. En ole jazzin asiantuntija, mutta väkisinkin syntyy vaikutelma siitä, että kirjaa varten on saatu koottua melkoinen kasa nimimuusikoita. Ja kyllähän näiltä värikästä tarinaa irtoaa, niin Storyvillen kapakoista, Chicagon kieltolaki-vuosista kuin Kansas Cityn lujaa svenganneista yökerhoista.
Vuonna 1958 suomeksi julkaistu kirja ilmestynyt kiinnostavassa murrosvaiheessa, jolloin traditionaalisempi tyyli on saanut rinnalleen modernimmat bebob-soundit, mutta esimerkiksi Miles Davisin "Kind of Blue" odottaa vielä julkaisuaan.
Suulliset historiat ovat lähtökohtaisesti aika kiinnostavia, mutta kaltaiseni maallikon oli välillä vaikea pysytellä kärryillä kuka oikein äänessä onkaan ja mikä hänen roolinsa oli suuressa kokonaisuudessa.
Naisten roolia olisi voinut tuoda vielä voimakkaammin esille. Pianisti Mary Lou Williamsin ääni kantaa läpi kirjan ja Bessie Smithia käsitellään reippaammin, mutta esimerkiksi Billie Holidaysta olisin lukenut mielelläni lisää.
Amerikkalaisen underground-legendan Robert Crumbin musiikkiaiheisia sarjakuvia yhteen kokoavassa albumissa "Blues" (Like, 1993) kerrotaan muun muassa Amerikkalaisen underground-legendan Robert Crumbin musiikkiaiheisia sarjakuvia yhteen kokoavassa albumissa "Blues" (Like, 1993) kerrotaan muun muassa Charley Pattonin elämätarina, pohdiskellaan vaikuttivatko jazzmuusikko Jelly Roll Mortonin ympärillä saatanalliset voodoo-voimat, harmitellaan isovanhempiemme kauniin musiikin katoamista ja kuvitetaan "Purple Hazen" kaltaisia lauluja. Laadukas pakettihan tämä on, ei siitä pääse yli eikä ympäri....more
Jean-Michel Dupontin käsikirjoittama ja Mezzon upeasti kuvittama "Love in Vain" (Like, 2015) on erinomainen sarjakuvaromaani legendaarisesta Robert JoJean-Michel Dupontin käsikirjoittama ja Mezzon upeasti kuvittama "Love in Vain" (Like, 2015) on erinomainen sarjakuvaromaani legendaarisesta Robert Johnsonista, Yhdysvalloissa 1930-luvulla vaikuttaneesta bluesmuusikosta, joka toimi esikuvana Eric Claptonille, Keith Richardsille ja ties kuinka monelle muulle huippukitaristille.
Sarjakuvan tekijät eivät tarjoa sinänsä mitään uutta ja erikoislaatuista näkökulmaa Johnsonin tarinaan, jossa merkittävää osaa näyttelee myytti sielun myymisestä paholaiselle vastineeksi kyvystä soittaa kitaraa yliluonnollisen hyvin, mutta suoriutuvat hommasta sen verran hyvin että neljä tähteä on selviö.
Vaikka sivut kääntyvät ihan kivuttomasti, niin suuret odotukset eivät täyty toisessakaan osassa. Lisäksi on syytä tiedostaa, että tarina jää pahemman Vaikka sivut kääntyvät ihan kivuttomasti, niin suuret odotukset eivät täyty toisessakaan osassa. Lisäksi on syytä tiedostaa, että tarina jää pahemman kerran kesken, sillä sarjakuvan julkaiseminen lopetettiin kai kaupallisista syistä tähän. Ei siis jatkoon....more
Akira Hiramoton "Me and the Devil Blues: The Unreal Life of Robert Johnson, Volume 1" (Ballantine, 2008) on 1930-luvulle sijoittuva sarjakuvaromaani, Akira Hiramoton "Me and the Devil Blues: The Unreal Life of Robert Johnson, Volume 1" (Ballantine, 2008) on 1930-luvulle sijoittuva sarjakuvaromaani, jonka innoittajana on toiminut delta bluesin kenties legendaarisimman hahmon Robert Johnsonin (1911-1938) elämäntarinaa värittävä legenda sielun myymisestä paholaiselle. Son Housen levittämä kertomus soittotaidon hankkimisesta saatanallisin keinoin on jäänyt elämään, vaikka itse asiassa tämänkaltaista tarinaa itsestään kertoi sukunimikaima ja kollega Tommy (1896-1956).
Sarjakuva kertoo bluesin syvintä olemusta etsivästä muusikosta RJ:sta, joka kauppaa sielunsa, oppii soittamaan kuin paholainen ja päätyy kiertämään pitkin syvää etelää. Hiramoto ottaa aineksia myös muualta populaarikulttuurista, ja vastaan reissulla tulee muun muassa Clyde Barrow (tiedättehän, se Bonnien ja Clyden miehisempi osapuoli).
Lopputulos on kuvituksellisesti mukiinmenevää sarjakuvaa, mutta sinänsä ihan lupaavasti alkanut juoni muuttuu puolivälin paikkeilla melko älyttömäksi. Lisäksi sarjakuva tuntuisi kaipaavan enemmän RJ:ta ja vähemmän Clyde-pankkirosvoa, joka paikoitellen tuntuu nousevan tarinan päähenkilöksi.
Ensimmäisen osansa perusteella "Me and the Devil Blues" on ihan luettava sarjakuva, mutta kun odotukset olivat niin paljon korkeammalla ja aineksia olisi ollut paljon parempaankin, annetaan vain kaksi tähteä....more
Singin' the blues. This is where I felt safe, felt whole. Heah I could ferget about ma, the cubs, the fire, the blood. Heah, for just awhile, I could Singin' the blues. This is where I felt safe, felt whole. Heah I could ferget about ma, the cubs, the fire, the blood. Heah, for just awhile, I could pretend that i didn' have a price on my head.
J.D. Arnoldin ja Richard Koslowskin "BB Wolf and the Three LPs" (Top Shelf, 2010) vie lukijansa yhdeksänkymmenen vuoden taakse Mississippi-joen suistoalueelle. Barnabus B. Wolf elää perheineen pienellä farmilla, ja soittaa iltaisin bluesia paikallisessa juottolassa. Elämä ei ole helppoa.
Kuitenkin todelliset vaikeudet koittavat vasta sitten kun rikas ja vaikutusvaltainen herra Littlepig yrittää kahden veljensä kanssa kahmaista itselleen perheen tilan. Se johtaa veriseen tapahtumaketjuun, jolla ei voi olla kuin traaginen loppu.
Jälkisanoissa käsikirjoittaja valottaa vielä tapauksen historiallista taustaa sekä BB Wolfin merkitystä deltabluesin kehitykselle sekä Hound Dog Taylorin ja Howlin' Wolfin (ei sukua) kaltaisille artisteille. Kirjan lopusta löytyvät vielä BB Wolfin kolmen levyttämän kappaleen sanat.
Sarjakuvataiteilija Koslowskin mustavalkoinen kuvitus sopii synkkään satumukaelmaan kerrassaan mainiosti....more
James Segrestin ja Mark Hoffmanin "Moanin at Midnight : Howlin Wolfin elämä" (Johnny Kniga, 2010) on erinomainen elämäkerta legendaarisesta bluesmieheJames Segrestin ja Mark Hoffmanin "Moanin at Midnight : Howlin Wolfin elämä" (Johnny Kniga, 2010) on erinomainen elämäkerta legendaarisesta bluesmiehestä, joka oli vaikuttava niin ääneltään kuin olemukseltaankin. "Suden" jalanjäljissä pääsin vierailemaan niin syvän etelän plantaaseilla, juke joint -juottoloissa ja Chicagon musiikkiklubeilla.
Vuonna 1910 syntyneen Chester Burnettin nimellä tunnetun Howlin' Wolfin lapsuus oli karunlainen, eikä nuoruuskaan mennyt ihan putkeen: hän syyllistyi miestappoon lyötyään puuvillakuokalla eräältä mieheltä kallon halki. Jos tästä kaikesta ei synny bluesia, niin mistä sitten? No, tarvitaan siihen muutakin, eikä kitaransoiton opetus suurelta Charlie Pattonilta varmasti ollut sieltä vähäisimmästä päästä.
Howlin' Wolfin elämä sujui kurjista lähtökohdista huolimatta hyvin. Sudesta tuli menestyvä ja ennen kaikkea kunnioitettu bluesmuusikko, jonka merkitystä musiikin historiaan ei voi vähätellä, ja jonka levytykset kuten "Killing Floor" ja "Smokestack Lightning" ovat bluesmusiikin kiistattomia klassikoita.
Segrest ja Hoffman ovat tehneet melkoisen homman kerätessään aineistoa ja haastatellessaan monia Howlin' Wolfin entisiä soittokavereita ja muita läheisiä. Suomentaja Esa Kuloniemen käännös on omintakeisen sukkela; mustien slangi-ilmauksia viljelevän puheenparren kääntämisessä suomeksi lienee ollut oma hommansa!...more
Loading...
