What do you think?
Rate this book
Rusalka – Kuiskaajan muotokuva
Gerard Monti on luovaan tyhjiöön pudonnut kapellimestari, joka ei ole onnistunut säveltämään mitään sen jälkeen, kun hänen rakastettunsa Anna jätti hänet. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, Gerard saa erikoista postia: kutsun hautajaisiin, tulevan vainajan itse allekirjoittamana. Kutsun lähettäjä on Anna.
Gerard lähtee vaivalloiselle junamatkalle halki Euroopan juuri silloin, kun tulivuori Islannissa on purkautunut ja lentäminen mahdotonta. Gerardin lähestyessä hautajaiskaupunkia Anna yrittää sopeutua ajatukseen kuolemastaan, hänen elämänsä piiri pienenee, ja tiivistyy lopulta yhteen huoneeseen. Taakse jäävät säkenöivät päivät oopperan kuiskaajana, aiemmin niin värikäs elämä menettää vähitellen viimeisetkin sävynsä. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, ja Anna on pakotettu kohtaamaan maailman vielä kerran uudesta näkökulmasta.
Vaihtuvien junien penkeillä huojahdellessaan Gerardilla on hyvää aikaa muistella Annaa ja yrittää vihdoin ymmärtää tämän Itä-Euroopasta kotoisin
olevan naisen suhdetta länteen – ja omaa suhdettaan itään. Marissa Mehrin romaani kysyy tärkeitä kysymyksiä siitä, millaisia kertomuksia me kerromme itsestämme ja toisistamme maantieteellisin perustein. Romaanin tapahtumien yllä väreilee kiehtovana Rusalka, slaavilaisesta mytologiasta innoituksensa saanut Dvořákin ooppera, jolla on oma tärkeä merkityksensä sekä Annalle että Gerardille.
Gerard lähtee vaivalloiselle junamatkalle halki Euroopan juuri silloin, kun tulivuori Islannissa on purkautunut ja lentäminen mahdotonta. Gerardin lähestyessä hautajaiskaupunkia Anna yrittää sopeutua ajatukseen kuolemastaan, hänen elämänsä piiri pienenee, ja tiivistyy lopulta yhteen huoneeseen. Taakse jäävät säkenöivät päivät oopperan kuiskaajana, aiemmin niin värikäs elämä menettää vähitellen viimeisetkin sävynsä. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, ja Anna on pakotettu kohtaamaan maailman vielä kerran uudesta näkökulmasta.
Vaihtuvien junien penkeillä huojahdellessaan Gerardilla on hyvää aikaa muistella Annaa ja yrittää vihdoin ymmärtää tämän Itä-Euroopasta kotoisin
olevan naisen suhdetta länteen – ja omaa suhdettaan itään. Marissa Mehrin romaani kysyy tärkeitä kysymyksiä siitä, millaisia kertomuksia me kerromme itsestämme ja toisistamme maantieteellisin perustein. Romaanin tapahtumien yllä väreilee kiehtovana Rusalka, slaavilaisesta mytologiasta innoituksensa saanut Dvořákin ooppera, jolla on oma tärkeä merkityksensä sekä Annalle että Gerardille.
- GenresFinnish Literature
317 pages, Hardcover
First published August 13, 2021
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
October 2, 2021
Marissa Mehrin "Rusalka" oli upea lukukokemus, ja voipi olla, että kerrankin luen kirjan melkein heti uudelleen. Kaikki tuntui harkitulta mutta virtasi silti sujuvasti, ja kirjan erilaiset temaattiset palaset sopivat saumattomasti yhteen. Oopperamaailma, oman kuolevaisuuden pohdinta, taianomaisuus, menneisyyden ja nykyhetken leikkauspinnat ja syvät, kiehtovat keskushahmot — Mehr tekee kaiken taiten.
Harvoin luen sellaista kirjaa, jonka tyyli ja kieli vastaa omaa makuani näin hyvin, mutta tämä nousi kyllä suosikkikirjojen joukkoon. Teen vielä myöhemmin ihan oman postauksensa, jossa pohdin enemmän kahta päähenkilöä, mutta sitä varten pitää lukea kirja uudelleen.
Ihanaa, että kotimaiselta kentältäkin tulee välillä tällaisia kirjoja.
Harvoin luen sellaista kirjaa, jonka tyyli ja kieli vastaa omaa makuani näin hyvin, mutta tämä nousi kyllä suosikkikirjojen joukkoon. Teen vielä myöhemmin ihan oman postauksensa, jossa pohdin enemmän kahta päähenkilöä, mutta sitä varten pitää lukea kirja uudelleen.
Ihanaa, että kotimaiselta kentältäkin tulee välillä tällaisia kirjoja.
October 5, 2021
Niin kauniisti ja sujuvasti kirjoitettu tarina, että sitä lukee ilokseen. Oivaltavaa ja syväluotaavaa pohdintaa kuolevaisuudesta, musiikista, identiteetistä ja toiseudesta.
October 15, 2021
Sain luettua kirjasta kolmasosan, kunnes päätin luovuttaa tämän suhteen. Suurin syy tälle oli, että kumpikaan hahmoista ei herättänyt syvempää mielenkiintoa. Kirjassa ei ihmeemmin tapahdu mitään (puhun nyt siis ensimmäisestä kolmasosasta), eikä Annan syöpäkipujen ja Gerardin junamatkustamiseen liittyvän huonon asenteen kuvailu riittäneet pitämään mielenkiintoa yllä parin ensimmäisen kappaleen jälkeen.
Päähenkilöiden välinen suhde jäi varsin yksiulotteiseksi. En ymmärtänyt, miksi Gerard on niin lumoissaan Annasta (oli myös hämmentävää kun Gerard yhtäkkiä kirjassa kutsuu Annaa luntuksi). Anna jäi Gerardin kappaleiden osalta vain "salaperäiseksi" ja "jännittäväksi".
Itseä eniten kirjassa häiritsi se, että en päässyt kunnolla uppoutumaan kirjan tarinaan. Kappaleet ovat kirjassa varsin lyhyitä, ja useimpien kohdalla tuntui siltä että ajatusta ja kappaleen tarinaa ei ehditty jalostaa tarpeeksi pitkälle.
Kirjassa vaikutti olevan paljon mielenkiintoista (vedenneidot, itä vs länsi), mutta en saanut pakotettua itseäni pitkäveteisen alun lävitse.
Päähenkilöiden välinen suhde jäi varsin yksiulotteiseksi. En ymmärtänyt, miksi Gerard on niin lumoissaan Annasta (oli myös hämmentävää kun Gerard yhtäkkiä kirjassa kutsuu Annaa luntuksi). Anna jäi Gerardin kappaleiden osalta vain "salaperäiseksi" ja "jännittäväksi".
Itseä eniten kirjassa häiritsi se, että en päässyt kunnolla uppoutumaan kirjan tarinaan. Kappaleet ovat kirjassa varsin lyhyitä, ja useimpien kohdalla tuntui siltä että ajatusta ja kappaleen tarinaa ei ehditty jalostaa tarpeeksi pitkälle.
Kirjassa vaikutti olevan paljon mielenkiintoista (vedenneidot, itä vs länsi), mutta en saanut pakotettua itseäni pitkäveteisen alun lävitse.
January 19, 2022
En alkuun pitänyt kirjasta. Sitten oivalsin, etten pitänyt sen henkilöistä: manipuloivia, elitistisen ylimielisiä (etenkin Gerald)) ja itsekeskeisiä ihmisiä. Huolimatta etenkin Annan kurjuudesta heidän kohtalonsa ei riipaissut. Myöskin heidän rakkaus?suhteensa jäi viileäksi: ei hellyyttä, luottamusta, rehellisyyttä…olikohan intohimoakaan. Sitten tulin ajatelleeksi, tämäkö oli kirjailijan tarkoituskin; siis jättää henkilöiden ja heidän suhteensa laatu lukijan oivallettavaksi pikkuhiljaa. Näin ajateltuna kirjan arvo nousi mielessäni ja jäin sitä pohtimaan. Ja oivalsin myös, miten osuva on teoksen nimi!
Hassu yhteenveto: pidin mutta en pitänyt. Tai toisinpäin.
Hassu yhteenveto: pidin mutta en pitänyt. Tai toisinpäin.
April 8, 2022
Olipa mielenkiintoinen ja hämmentävä lukukokemus. Rusalkan kerronta saa tarinan soljumaan eteenpäin tavalla, joka muistuttaa klassisen konsertin kuuntelua: joskus sitä keskittyy kuuntelemaan, joskus taas ajautuu ajatuksiinsa, jotka tulevat ja menevät konsertin eläessä taustalla. Tekstiin olikin yllättävän vaikea keskittyä, mutta kun siinä onnistui, tarjolla oli upeaa kerrontaa, mielenkiintoisia yksityiskohtia oopperamaailmasta sekä ongelmallisia ihmiskohtaloita. Etenkin Annan vierauden tunne omassa kehossaan oli hienosti kuvailtu. Koko teos on kuin yksi suuri välitila, jossa lukija elää yhdessä päähenkilöiden kanssa, tehden lukukokemuksesta sekä raikkaan että hämmentävän.
November 20, 2021
Näin muutaman viikon viiveellä kun kirjoittaa arviota, täytyy todeta etten tästä juuri mitään enää muista. Tai noh, muistan, että toinen päähenkilö tekee junalla matkaa halki Euroopan tuhkapilven suljettua maanosan ilmatilan (tämän muistelu oli ehkä kiinnostavinta tätä lukiessa), toinen päähenkilö tekee kuolemaa kunnes ei enää teekään. Molemmat jäävät jotenkin etäisiksi ja motiivit epäselviksi, ja vaikka lopun monitulkintaisuus on tarkoituksellista, olisin ehkä kaivannut jotain selkeää. Kaunis kansi, mutta muuten ei juuri saa aikaan hurraahuutoja.
July 12, 2022
Soljuva ja orgaaninen. Olen edelleen hieman pyörällä päästäni kuinka voimakkaan otteen tarina sai minusta. "Rusalka" koostuu osasista, tulikärpäsistä, joista tulee yhdessä kokonaisuus, elävä ja hengittävä sellainen. Musiikki, kuolema, sairaus, rakkaus, pakkomielle, ennakkoluulot ja jakaantuneen Euroopan perintö ovat kirjan teemoja ja Mehr ammentaa niistä valtavasti.
August 14, 2022
Marissa Mehr oli minulle ihan uusi kirjailijanimi,( jotenkin pseudonyymin kuuloinen?), mutta tartuin kirjaan sen oopperakytkentöjen vuoksi. Vaikka kirjailija on ilmeisesti suomalainen, tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan, eivätkä henkilöt ole suomalaisia, tosin toisen päähenkilön kansallisuus jää epäselväksi.
Opin kirjan etuliepeestä, että Mehr tekee väitöskirjaa idän ja lännen välisistä jännitteistä Euroopassa. Juuri näiden jännitteiden tutkiminen ja avaaminen oli mielestäni kirjan parasta antia, ja sai ainakin minut pohtimaan omia asenteitani. Musiikin ja oopperan kytkeminen romaaniin ei toimi yhtä hyvin; vaikka oopperatyöhön ja kuiskaajan työhön on perehdytty hyvin, se ei tuo kirjaan erityisesti tehoja ja päähenkilön, Annan sulauttaminen Rusalka-oopperan hahmoon etäännyttää hänet lukijasta. Rusalka-oopperasta hahmoon tuodaan toiseutta ja kalamaisuutta, ja toiseus rinnastuu tässä entisen Itä-Euroopan asukkaiden kokemaan toiseuteen. Kuitenkin Rusalka-oopperan aihe on rajat ylittävä ja itsensä uhraava rakkaus, kun taas kirjan pariskunnan välillä on kysymys hyväksikäytöstä ja vallasta. Molemmat päähenkilöt ovat kovin epäsympaattisia eikä heidän kohtalonsa oikeastaan jaksa kiinnostaa. Mielelläni kuitenkin luin happaman kapellimestarin junakokemuksia, ne tuntuivat aidoilta.
Mehr kirjoittaa aika hyvin ja sujuvasti. Kuitenkin ihmettelen, että kun koko pitkän reissun päätepiste on Riika, niin miksi toistuvasti ja ärsyttävästi matkustetaan Riiaan? Kielitoimiston sivuilta olisi helposti voinut selvittää, että Riika taivutetaan kuin siika: Riika Riiassa Riikaan. Siltalan pitäisi olla laatukustantamo, josta ei tällaisia mokia saisi päästä ulos.
Opin kirjan etuliepeestä, että Mehr tekee väitöskirjaa idän ja lännen välisistä jännitteistä Euroopassa. Juuri näiden jännitteiden tutkiminen ja avaaminen oli mielestäni kirjan parasta antia, ja sai ainakin minut pohtimaan omia asenteitani. Musiikin ja oopperan kytkeminen romaaniin ei toimi yhtä hyvin; vaikka oopperatyöhön ja kuiskaajan työhön on perehdytty hyvin, se ei tuo kirjaan erityisesti tehoja ja päähenkilön, Annan sulauttaminen Rusalka-oopperan hahmoon etäännyttää hänet lukijasta. Rusalka-oopperasta hahmoon tuodaan toiseutta ja kalamaisuutta, ja toiseus rinnastuu tässä entisen Itä-Euroopan asukkaiden kokemaan toiseuteen. Kuitenkin Rusalka-oopperan aihe on rajat ylittävä ja itsensä uhraava rakkaus, kun taas kirjan pariskunnan välillä on kysymys hyväksikäytöstä ja vallasta. Molemmat päähenkilöt ovat kovin epäsympaattisia eikä heidän kohtalonsa oikeastaan jaksa kiinnostaa. Mielelläni kuitenkin luin happaman kapellimestarin junakokemuksia, ne tuntuivat aidoilta.
Mehr kirjoittaa aika hyvin ja sujuvasti. Kuitenkin ihmettelen, että kun koko pitkän reissun päätepiste on Riika, niin miksi toistuvasti ja ärsyttävästi matkustetaan Riiaan? Kielitoimiston sivuilta olisi helposti voinut selvittää, että Riika taivutetaan kuin siika: Riika Riiassa Riikaan. Siltalan pitäisi olla laatukustantamo, josta ei tällaisia mokia saisi päästä ulos.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews