Susannalla on hymy kuin vanhojen kiiltokuvien enkelillä ja kultainen hiuspörrö, jota Kirsikan tekee aina mieli silittää. Kirsikka on lukion toisella luokalla ja korviaan myöten ihastunut. Sen ilmaiseminen vain ei ole helppoa. Tytöt ystävystyvät, mutta kun pitäisi kertoa totuus, Kirsikka ei uskalla. Susannakin kavahtaa omia tunteitaan, ja tilanne vaikeutuu entisestäänkin.
On Kirsikalla tietysti muutakin. Ihana perhe ja ystävät, jotka pitävät hänen erilaisuuttaan ihan tavallisena asiana. Ja henkireikänä kirjoittaminen. Juuri kirjoittaminen tuo Kirsikan tunteet esille odottamattomalla tavalla. Tai ehkäpä siinä oli enkeleillä sormensa pelissä...
EN: Salla Simukka is Finnish writer and translator who lives in Tampere. She has studied Nordic philology, Finnish language, general literature, creative writing and women's studies at the University of Turku.
Besides books, Simukka writes book reviews for the newspapers Helsinkin Sanomat and Hämeen Sanomat.
FI: Salla Simukka on Tampereella asuva suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä, luovaa kirjoittamista ja naistutkimusta.
Kirjojen lisäksi Simukka kirjoittaa kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin ja Hämeen Sanomiin.
This book was so much fun! I felt like a giddy teenager while reading and ended up wolfing it down pretty much in one sitting. I'm not going to claim it was great literary or plot wise, oh no, aesthetically thinking it was overall pretty bad or clumsy at least, but I couldn't help but fall in love with how simple and normal it was, believable and so familiar. There was way too many clichées, way too many culturally tight-knitted utterances that fly around in our everyday small talk and everything was crusted with various teenager juices, yet I couldn't help but agree with the situations and standpoints, nod and get very happy since everything continued carrying on so smoothly, regardless.
Todella latteasti ja yllätyksettömästi kirjoitettu kirja; vaikka hahmot ovat lukiossa, ei koko kirjan tarvitsisi kuulostaa lukioikäisen kirjoittamalta. Ironista kyllä, päähenkilö Kirsikan kirjoituksista otetut tekstinpätkät olivat parhaiten kirjoitettuja osioita koko kirjassa, eikä niissäkään aina omaperäisyydellä juhlittu. Yksinkertaisessa tarinassa olisi sinänsä ollut potentiaalia vaikka millaiseen pohdintaan, mutta en löytänyt yhtään oivallusta tai syvempää ajatusta sen pahemmin seksuaalisuudesta kuin ihastumisesta tai rakastumisestakaan, jotka kuitenkin ovat aika universaaleja aiheita. Kirjan myötä olisi ollut kiva nostalgisoida omia lukioaikaisia suuria tunteita, mutta sen sijaan se lähinnä muistutti siitä, miten mitättömiltä ja pinnallisilta teinitunteet ja -suhteet ulkopuolisen silmin voivat näyttää.
jotenkin niin sulonen kirja, vaikkakin vähän ennalta arvattava. kaikesta huolimatta tykkäsin kirsikan ja susannan tarinasta, ja haluun ehdottomasti lukee toisen osan!! <3 ne enkelikohtaukset oli niin söpöjä ja rakastan tän kirjan nimee
Aina yhtä hyvä kirja. Omasta lukioajasta on jo melkein 10 vuotta, joten iän osalta samaistuminen on välillä vähän vaikeaa, mutta tämä tarina tekee siitä todella helppoa. Hahmot ovat sympaattisia ja todentuntuisia, ja tarina itsessään tuo alusta loppuun hyvän mielen. Täytyy lainata jatko-osa heti perään, kun itseltäni löytyy vain tämä.
- Sä näytät niin söpöltä kun sä istut siinä. Pieni tyttö hämärässä huoneessa, hän sanoi. (s. 91)
Kirsikan näkökulmasta kerrottu tarina tuo jostain syystä mieleeni MeKaks- ja Sinäminä-lehtien novellit, joita ahmin teini-ikäisenä kuin hullu puuroa - kieli ja kirjan rakenne on konstailematonta, tarina etenee tasaisesti mutta varmasti kohti romanttista huipentumaa. Väliin mahtuu tietenkin muutama käänne, tässä tapauksessa Kirsikan ja Susannan riita, jolloin lukija ei ole varma, saavatko he sittenkään toisiaan.
Hänen maailmaansa eivät kuulu minun tunteeni. Hänen maailmaansa ei kuulu, että tyttö rakastaa toista tyttöä. Hänen maailmaansa ei kuulu, että ystävyys ei toisen puolelta olekaan pelkkää ystävyyttä. Minä en kuulu hänen maailmaansa. (s. 142)
Mikään kaapistatuloromaani tämä ei ole, sillä Kirsikan vanhemmat ja pikkusisar ovat hyvinkin sinut Kirsikan lesbouden kanssa. Susanna taas ei ole kertonut perheelleen tykkäävänsä tytöistä, eikä myöskään kukaan muukaan hänen lähipiirissään tiedä siitä, mutta tässä kirjassa ei käsitellä tätä kuitenkaan sen kummemmin. Tarinan pääpaino on Kirsikan kipuilussa, joka alkaa Susannan harmittomasta ihailusta, myöhemmin tunteiden salailun vaikeudesta, kun he tutustuvat ja ystävystyvät. Kirsikka joutuu pohtimaan sitä vaikeutta, mistä tietää, onko toinen samankaltainen kuin hän, mutta myös heteroillekin tavanomaista ongelmaa, eli mistä tietää, onko toinen kiinnostunut vaiko ei.
Miksi minun on niin vaikea lähestyä sinua? Olen kai ajatuksissani luonut sinusta kuvan, johon olen ihastunut ja jota en halua rikkoa. Se on typerää. Mielikuvaa ei voi halata. Tahtoisin oppia tuntemaan sinut oikein kunnolla, vaikka et sitten olisikaan mitään sellaista kuin olen kuvitellut. En halua vain haavekuvia, tahdon tutustua todelliseen ihmiseen. (s. 37)
Kirsikan tunnepitoiset runot tuovat mieleeni teini-ikäisen, ihastuneen tai rakastuneen itseni, sillä minäkin valutin aina koko sydänvereni päiväkirjani sivuille. Lisäksi loin usein ihastuksestani niin saavuttamattoman haavekuvan, etten uskaltanut ikinä tehdä ratkaisevaa siirtoa, vaan tyydyin kärvistelemään päiväkirjani sivuilla kaipuussani. Siksi lisään tämän myös Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13: Kirja "kertoo sinusta".
- Nuku hyvin, Kissa, Susanna toivotti hiljaa. - Samoin, Susi, Kirsikka vastasi. He katsoivat toisiaan silmiin ja tiesivät sanomattakin, että huomenna olisi uusi päivä ja he näkisivät toisensa taas. (s. 79)
Kun enkelit katsovat muualle on kiva tarina kahden tytön rakastumisesta, mutta mitenkään kovin suuresti en tästä innostunut yksinkertaisen kerronnan ja rakenteen takia.
Kun aloin ensimmäisen kerran etsiä suomalaista queer-kirjallisuutta, kaikki suosittelivat tätä. En siis ihmettele, että Kun enkelit katsovat muualle on varmasti monelle nostalginen ja rakas teos.
Itseäni kirjassa häiritsee sen epäuskottava kuvaus lukioikäisten elämästä. Hahmot ovat yksiulotteisia ja ikäisekseen hyvin lapsekkaita. Uskon, että eri puolilla Suomea teinit elävät erilaista elämää, mutta kirja sijoittuu Tampereelle, ei syrjäiseen pikkukylään.
Yhtälailla myös kuvaukset tunteista ovat naiiveja ja lähinnä myöhäpeää aiheuttavia - ensimmäinen suuri teini-iän ihastus latistuu lapsekkaaksi luokan toiselta puolelta tuijotteluksi ja kiusallisiksi lempinimiksi.
Uskon, että esimerkiksi yläasteikäinen voisi saada tästä paljon irti. Minuun nostalgia ei valitettavasti enää pure, ja uusimmalla lukukerralla jätin kirjan suosiolla kesken.
P.S. Jos luit Simukan kirjat nuorena, suosittelen todella lämpimästi Rauman esikoisteosta Katoamisten kirja.
Ihan kepeää ja jouhevaa kirjoittamista, mutta jotenkin kirja jätti kylmäksi ja se oli ehkä hieman pinnallinen kaikesta huolimatta. Siinä oli joitain virheitäkin. Aihe oli ok ja kiva että tuodaan hieman eri näkökulmia ainaiseen rakkaustarinaan. Päähenkilöille osoitetut kirjeet olisi saanut jättää pois. En oikein ymmärtänyt niiden olemassaoloa kirjassa.
Kuuntelin äänikirjana ja tämä sekä toinen osa olivat erikseen. Mielestäni sekä tämä että Minuuttivalssi olisivat saaneet olla yksien kansien välissä, vaikka olivatkin tavallaan eri tarinoita ja yksittäisenä osanakin ihan okei. Mutta koin, että olisivat sopineet yhdeksi kirjaksi, kahden kertojan kirjaksi.
Tarinan juoni oli hyvä, mutta kirjoitustapa vähän hapuileva. Asiat olisivat voineet edetä vähän nopeammin. Ottaen huomioon, että kirja on kirjoitettu 2000-luvun alussa, homoseksuaalisuudesta puhuttiin hyvinkin luontevasti, vaikka tuolloin asia ei ollut vielä niin paljoa esillä. Kirjan loppu oli ihana <3 Seuraavaksi lukemaan jatko-osaa.
ihana, niin ihanasti kirjotettu. tää on yks harva suomalaisita kirjoista mitä rakastan. oon lukenu tän tosi monta kertaa uudestaa, koska en saa vaa tarpeekseni susannan ja kirsikan tarinasta. tosi söpö. tätä lukiessa kokee paljon erilaisii tunteita. suosittelen toosi paljon kaikille!! ja rakastan vaa tän kirjan nimee ja enkeli kirjoituksia kirjassa<3
3,5 - tää ei mun mielestä ole mikään paras Salla Simukan kirja, jotenkin vain tapahtumat eivät tunnu hirveän luonnollisilta ja aika kulkee joissakin kohdissa aivan liian nopeasti. Onhan tarina ihan söpö, mutta ei vaan samaa tasoa kuin hänen muut teoksensa.
Tästä on aikaa kun luin tän joskus yläasteella, mut tää on edelleen söpöin rakkaustarina jonka oon tähän asti lukenut. Vaikka en itse kuullu lgbt+ yhteisöön niin silti kirja herätti tunteita ja osasin samaistua siihen monella tapaa 🫶🏻