Siirry sisältöön

katko

Wikisanakirjasta
Katso myös: kätkö

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

katko (1)

  1. katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko
  2. (fonetiikka) puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko, jota voidaan foneettisesti merkitä heittomerkillä
    Katkot sijoittuvat automaattisesti suomenkieliseen puheeseen, vaikka niitä ei ole erikseen merkitty.
  3. (kasvitiede) mikä tahansa katkojen sukuun (Conium) kuuluva sarjakukkaiskasvien laji, erityisesti myrkkykatko, tai sellaisen yksilö
  4. (shakki) linjanappulan linjalla oleva oma tai vastustajan nappula
    Katkon aiheuttava nappula estää linjanappulaa siirtymästä katkopisteen yli.
  5. (arkikieltä) katkaisuhoito tai sitä tarjoava toimipiste

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑt̪ko/, [ˈkɑt̪ko̞]
  • tavutus: kat‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katko katkot
genetiivi katkon katkojen
partitiivi katkoa katkoja
akkusatiivi katko;
katkon
katkot
sisäpaikallissijat
inessiivi katkossa katkoissa
elatiivi katkosta katkoista
illatiivi katkoon katkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katkolla katkoilla
ablatiivi katkolta katkoilta
allatiivi katkolle katkoille
muut sijamuodot
essiivi katkona katkoina
translatiivi katkoksi katkoiksi
abessiivi katkotta katkoitta
instruktiivi katkoin
komitatiivi katkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ajatuskatko, kapillaarikatko, katkokävely, katkoviiva, käyttökatko, mainoskatko, myrkkykatko, palokatko, pelikatko, sähkökatko

Idiomit

[muokkaa]

olla katkolla

    1. olla vaarassa katketa
    2. olla katkaisuhoidossa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • katko Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

katko

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä katkoa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä katkoa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä katkoa