Ero sivun ”Rumin sulttaanikunta” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p typo
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
vaihd kartta
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Anatolian Seljuk Sultanate.JPG|thumb|300px|Rumin sulttanikunnan alue eri vaiheissa. Tumma ydinalue oli sen hallussa noin vuonna 1100 ja vaaleammat myöhempiä valloituksia.]]
[[Tiedosto:Anatolian Seljuk Sultanate.JPG|thumb|300px|Rumin sulttanikunnan alue eri vaiheissa. Tumma ydinalue oli sen hallussa noin vuonna 1100 ja vaaleammat myöhempiä valloituksia.]]
[[Tiedosto:Seljuk Empire locator map.svg|thumb|300px|Seldžukien hallitsemat alueesta vuonna 1092. Karttaan on merkitty tähdellä pääkaupunki Ishfahan sekä Dandanaqanin (1040) ja Manzikertin (1071) taistelupaikat.]]
[[Tiedosto:Seljuk .svg|thumb|300px| vuonna . ja .]]
'''Rumin sulttaanikunta''' ({{K-tr|Anadolu Selçuklu Devleti}} eli "Anatolian seldžukkivaltio" tai {{K-tr|Türkiye Selçuklu Devleti}} eli "Turkin seldžukkivaltio") oli lyhytikäinen [[Seldžukit|seldžukkien]] turkkilaisvaltio 1100–1200-luvuilla [[Vähä-Aasia|Vähässä-Aasiassa]]. Se syntyi [[Bysantin valtakunta|Bysantin]] menettämälle alueelle, jonka Bysantti onnistui myöhemmin osittain valtaamaan takaisin. ''Rum''-sana viittaa Roomaan eli Bysanttiin.<ref name=omkartta>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa| Julkaisija = Otava | Vuosi = 1983| Tekijä = Anders Røhr| Suomentaja = Laura Kolbe| Sivu = 41, 42| Julkaisupaikka = Helsinki| Isbn =951-1-07458-X}}</ref>
'''Rumin sulttaanikunta''' ({{K-tr|Anadolu Selçuklu Devleti}} eli "Anatolian seldžukkivaltio" tai {{K-tr|Türkiye Selçuklu Devleti}} eli "Turkin seldžukkivaltio") oli lyhytikäinen [[Seldžukit|seldžukkien]] turkkilaisvaltio 1100–1200-luvuilla [[Vähä-Aasia|Vähässä-Aasiassa]]. Se syntyi [[Bysantin valtakunta|Bysantin]] menettämälle alueelle, jonka Bysantti onnistui myöhemmin osittain valtaamaan takaisin. ''Rum''-sana viittaa Roomaan eli Bysanttiin.<ref name=omkartta>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa| Julkaisija = Otava | Vuosi = 1983| Tekijä = Anders Røhr| Suomentaja = Laura Kolbe| Sivu = 41, 42| Julkaisupaikka = Helsinki| Isbn =951-1-07458-X}}</ref>



Versio 6. tammikuuta 2016 kello 21.52

Rumin sulttanikunnan alue eri vaiheissa. Tumma ydinalue oli sen hallussa noin vuonna 1100 ja vaaleammat ovat myöhempiä valloituksia.
Rumin sulttaanikunta vuonna 1190. Taistelupaikat: Dorylaeum 1147, Myriokefalon 1176 ja Antalya 1207.

Rumin sulttaanikunta (turk. Anadolu Selçuklu Devleti eli "Anatolian seldžukkivaltio" tai turk. Türkiye Selçuklu Devleti eli "Turkin seldžukkivaltio") oli lyhytikäinen seldžukkien turkkilaisvaltio 1100–1200-luvuilla Vähässä-Aasiassa. Se syntyi Bysantin menettämälle alueelle, jonka Bysantti onnistui myöhemmin osittain valtaamaan takaisin. Rum-sana viittaa Roomaan eli Bysanttiin.[1]

Bysantti menetti alueen Manzikertin taistelussa vuonna 1071 ja sen jälkiselvittelyissä. [2][3] Sulttaanikunnan pääkaupunki oli Konya, jonka mukaan valtiota on nimitetty myös Konyan sulttaanikunnaksi eli Ikonionin[1] sulttaanikunnaksi.

Sulttaanikunta joutui monelta suunnalta tulleen ulkoisen paineen alaiseksi. Ristiretkiaikana alueella liikkui länsieurooppalaisia joukkoja. Vuoden 1101 ristiretki ja 1140-luvun Toinen ristiretki vaikuttivat sen asemaan, vaikka ristiretkeläisten tavoitteet olivat etelämpänä Pyhällä maalla.[1] Vuoden 1242 jälkeen seldžukit joutuivat luovuttamaan itäisiä alueitaan hyökkääville mongoleille ja kärsivät vuonna 1279 raskaan tappion persialaisille mongolivallan jatkajille. Vähän-Aasian seldžukkien viimeinen sulttaani Masud II kuoli vuonna 1308.

Lähteet

  1. a b c Anders Røhr: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 41, 42. Suomentanut Laura Kolbe. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07458-X.
  2. Otavan suuri maailmanhistoria 8: Sydänkeskiaika, s. 38. Päätoimittaja Erling Bjøl. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsingissä: Otava, 1984. ISBN 951-1-07825-9.
  3. Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki, s. 117–122. Kust.oy Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6.