Thomas Ruggles Pynchon Jr. (s. 8. toukokuuta 1937 Glen Cove, Long Island, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kuuluu kirjallisuuden postmodernismin eturiviin John Barthin, Robert Cooverin, William H. Gassin ja Donald Barthelmen ohella.

Thomas Pynchon
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1937 (ikä 87)
Glen Cove, Long Island, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Esikoisteos V. 1963
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä ja ura

muokkaa

Pynchon aloitti insinöörinopinnot Cornellin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken liittyäkseen Yhdysvaltain laivastoon. Parin vuoden kuluttua hän palasi Cornelliin, vaihtoi alaa ja suoritti kirjallisuuden loppututkinnon.[1] Hän työskenteli myös salaisessa tehtävässä Boeingin lentokonetehtaassa[2].

Pynchonin suppeaan tuotantoon sisältyy yksi novellikokoelma ja kahdeksan romaania.[3] Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa V. vuonna 1963. Sen jälkeen hän katosi julkisuudesta eikä ole antanut haastatteluja. Julkisuuden välttelyn vuoksi hänestä tiedetään hyvin vähän. Hän on kuitenkin näyttäytynyt Simpsonit-piirrossarjassa paperipussi päässä.[4] Oppilastiedot hänen käymästään korkeakoulusta puuttuvat ja hänen laivastopalvelunsa aikainen arkisto on tuhoutunut tulipalossa.

Pynchonin esikoisromaani V. sai William Faulkner Foundation -esikoisromaanipalkinnon vuonna 1963. Pynchonilta on suomennettu Richard and Hilda Rosenthal Foundation -palkinnon saanut Huuto 49 (1966) sekä Painovoiman sateenkaari (1973), jota pidetään hänen pääteoksenaan (1973) ja johon hänen kulttimaineensa perustuu.[5]

Neljäs romaani Vineland ilmestyi 1990. Pynchon on julkaissut myös novellikokoelman Slow Learner (1984). Mason & Dixon -romaanissa (1997) seurataan 1700-luvulla eläneiden maanmittaajien Charles Masonin ja Jeremiah Dixonin toimintaa Uudessa maailmassa. Against the Day (2006) kertoo tapahtumista vuonna 1893 pidetystä Columbian maailmannäyttelystä ensimmäiseen maailmansotaan asti.

Pynchonilla on hyvin tiivis faniyhteisö, johon kuuluvat ovat kiinnostuneita Pynchonista monenlaisista näkökulmista: joku kerää Pynchonia koskevia detaljeja, joku kuvittaa, säveltää tai kirjoittaa romaaneja. Pynchon on myös opinnäytteiden tutkimuksen kestoaihe. Tutkija Tiina Käkelä-Puumalan mukaan ne jotka eivät tunne Pynchonia, pitävät heitä helposti friikkeinä. Tutkimuksen kohteena on erityisesti Pynchonin varhaistuotanto, sillä kuten Käkelä-Puumala kirjoittaa, ”Painovoiman sateenkaaren jälkeen Pynchon ei ole kirjoittanut enää vastaavaa romaania”.[6]

Teokset

muokkaa
Palkinnot:

Suomennetut teokset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Thomas Ruggles Pynchon, Jr., Class of 1959 Olin & Uris Libraries, Cornell University. Viitattu 5.12.2017. (englanniksi)
  2. Carolyn Kellogg: To her, Thomas Pynchon is just Tom Los Angeles Times. 27.5.2011. Viitattu 5.12.2017. (englanniksi)
  3. Robert Nelson: Collecting Thomas Pynchon Thomaspynchon.com. 9.1.2017. Viitattu 5.12.2017.
  4. Themodernword.com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  5. Karri Kokko, Kääntäjä ja kulttiteos, Parnasso 7/2010 sivut 24–27.
  6. Tiina Käkelä-Puumala: Pynchoniitin tunnustuksia. Parnasso, 3/2014, s. 8–9. Otavamedia.

Aiheesta muualla

muokkaa